Mikä ilo ja autuus, että perusäänitys saatiin vihdoin suoritettua! Melkein asuimme Baptistikirkossa kolme vuorokautta. Lauloimme ja lauloimme. Äänitys on todella työtä. Ei ole mitenkään helppoa seistä ja laulaa tunti toisensa jälkeen. Kaikkiaan äänitimme n. 15 tuntia ja vielä aiomme äänittää studiolla altot ja ylä-äänet. Ja paljon työtä ovat tehneet myös soittajamme: Ville Oksanen rummuissa ja kongarummuissa, Esko Reima pianossa, Martti Kirvesniemi klarinetissa ja Risto Takkinen sofaarissa puhumattakaan äänittäjä-sovittaja-miksaajastamme Kari Niemisestä. Vielä puuttuu myös viulu ja rumpusoolot.
Vastustus on ollut ankara sielunvihollisen puolelta. Mieheni sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan. Oli ääretön stressi, kun hän ei enää äänityksen alussa pysynyt jaloillaan ja minun oli pakko jättää hänet yksin kotiin, kun en siihen hätään saanut ketään hänen seurakseen enkä myös voinut peruuttaa äänitystä, sillä teimme sen vuokratiloissa. Poikani Kris pääsi kuitenkin loppuillasta hänen seurakseen. Onneksi tyttäreni Janika pääsi käymään kotona seuraavana päivänä ja tutki hänet ja passitti sairaalaan.
Itse olin niin ankaran kipeä, että ensimmäisen äänityspäivän jälkeisenä yönä jouduin päivystykseen kovan selkäkivun tähden, mutta ei edes morfiiniruiske auttanut siihen. Kukapa muu nuo kivut olisi aiheuttanut kuin sielunvihollinen.
Myös Saraa painoi huoli läheisestään ja Satu kärsi kovia vatsavaivoja ja päänsärkyä. Ja olihan tyttärelläni Sofialla myös huoli isästään.
Mutta tulos oli sitten vastaavasti hyvä. Jumala siunasi monella eri tavalla äänitystämme. Asannan pääemäntä, Meeri, hemmotteli meitä ihanilla herkuilla, joita hän tuli joka päivä valmistamaan kirkolle, jotta jaksaisimme laulaa. Ja Jumala antoi Pyhän Hengen levätä päällämme.
Vielä on tarpeen rukoilla, että saamme monistusrahat äänitteellemme ja että loput äänitykset onnistuvat. Rukoilkaa myös te meidän kanssamme, rakkaat lukijat! Teitä siunaten! Seija
