Jouko KetolaJouko on minulle tuttu 25 vuoden takaa. Olin juuri tullut uskoon ja hengessä palavana halusin voittaa sieluja Jeesukselle. Niinpä menin mukaan paikalliseen teetupatoimintaan. Siellä oli Joukokin mukana niiden nuorten joukossa, joita yritimme tavoittaa. Hän oli 15-16-vuotias pojan koltiainen, joka jo silloin osasi paukuttaa rumpuja taidollisesti. Itse olin juuri saanut kitaran enkä osannut soittaa juuri lainkaan. Rohkeutta kuitenkin oli. Nyt kun tarvitsimme soolorumpalin, muistui mieleen Jouko, joka kuulemani mukaan oli tullut uskoon vuosia aikaisemmin ja rohkenin kysellä häntä mukaan, vaikken ollut tavannut parinkymmeneen vuoteen. Jo oli mies muuttunut, mutta taito oli tallella. Kiitämme Jumalaa hänestä. Vielä puuttuu trumpetti ja saksofoni. Rukousta tarvitaan. Teitä siunaten. Seija
