UUSI AIKA...

Olimme Ylihärmässä. Mukanani oli vain Tarja Laitakari, joka toimi kakkoskuskinani. Olin epähuomiossa ottanut aamulla Buranan, jolle olen hyvin allerginen. Onneksi Jumala varjeli niin, että pystyin saattamaan kokouksen loppuun ennenkuin kurkkuni ja henkitorveni alkoivat turvota. Rukouspalvelu olikin sitten jo yhtä tuskaa. Ääni yksin kertaisesti alkoi kadota ja hengitysvaikeudet lisääntyivät. Se ei estänyt Jumalaa toimimasta. Herra hoiti ahdistuneita, täytti Pyhällä Hengellä, paransi ja vapautti. Kun vihdoin pääsin nukkumaan, alkoi hengityksen kanssa olla ongelmia. Onneksi selvisin hengissä yön ja ajoimme seuraavana päivänä kotiin. Ääni on poissa ja lääkärin määräyksestä olen nyt puhekiellossa muutamia päiviä. Siunaten ja esirukousta pyytäen Seija Lehtonen

MATKALLA UUTEEN..

Asanna varsinaisesti ryhmänä on taakse jäänyttä elämää. Jumala on jokaiselle meistä valinnut oman tehtävän. Viisi vuotta sitten Jumala puhui, että minun tehtäväni on kulkea yksin viimeisen sadon korjuun aikana. Nyt olemme astumassa tähän aikaan. Kiitän työtovereitani uskollisuudesta ja kärsivällisyydestä, sillä sitä olemme kaikki tarvinneet satojen kilometrien matkoilla. Eikä autokaan aina ole ollut aivan kunnossa, joten on tarvittu paljon rukousta ja ylistystä, että olemme matkoillamme selvinneet perille. Matkat kuitenkin jatkuvat ja minulla on joskus mukana yksi ja toinen. Kiinteää ryhmää ei mukaani enää tule. Mutta esirukousta tarvitsen, sillä aika pimenee ja eturintamassa oleminen on vaativaa jopa vaarallista. Siunausta kaikille lukijoille. Seija